Sonetti 9: Sen Vuoksko, Ettei Vettyis Silmä Lesken

Sen vuoksko, ettei vettyis silmä lesken, Jäät poikamiesnä yksin ryytymään? Ah, jos sa lapsetonna kuolet kesken, Sua suree koko mailma ylkänään. Niin mailma leskeks jää ja itkee aina, Ett' itsestäs et jätä muistelmaa, Kun yksityiset lesket lohdukkaina Lapsissaan isän kuvan nähdä saa. Kas, mitä tuhlaa tuhlari, se vaihtuu Vain paikkaan nähden, vaan se mailmaan jää; Mut kauneus tuhlattuna tyhjiin haihtuu, Ja käytön puutteess' ihan häviää. Ei lähimmäisenrakkautt' ole hällä, Ken itsensä näin murhaa häpeällä.