Sonetti 6: Siis Talven Kolkon Kouran Älä Suo
Siis talven kolkon kouran älä suo
Kesästäs hävittää sen tuoksun hurmaa.
Mahalas maljaan vala, aartees tuo,
Ennenkuin itselles se tekee turmaa.
Ei ilkeää lie voittoa, jos sen
Teet onnekkaaks, mi kasvun iloll' antaa;
Tee kuva itsestäs, tee kymmenen,
Niin kymmenkertaisen saat koron kantaa.
Sa kymmenkerroin olet onnekas,
Jos itses monistelet kymmenkerroin;
Siis mitä merkitsee sun kuolemas,
Jos jälkeisissäs elät monin verroin?
En kuolon iestä sun kantaa sallis,
Matojen ruoaks olet liian kallis.