Sonetti 5: Ne Hetket, Jotka Taidokkaasti Loivat

Ne hetket, jotka taidokkaasti loivat Tuon kauneutes, jot' ihmein katsellaan, Ne hirmuvaltiaiksi tulla voivat Ja viehkeytesi viedä kokonaan. Ei ajall' ole rauhaa: vaihtuu suvi Viluiseen talveen, kaikki kylmää jää, Mahala hyytyy, lehti surkastuvi, Kaikk' alastont' on, lumen peittämää. Jos suven nesteistä ei tilkkaa jäisi Lasiseen kätkettynä vankilaan, Kaikk' ihanuuden tuoksut häviäisi, Ei siitä jäisi muiston hiukkaakaan. Mut kukasta jos puserretaan väki, Se elää vielä talven keskelläki.