Sonetti 32: Niin Hellää Suuteloa Päivän Kulta

Niin hellää suuteloa päivän kulta Ei ruusun kastepisaroille suo, Kuin sinun silmäs säteilevää tulta Yökasteelle mun poskilleni luo. Niin kimaltelevista, syvyyksistä Ei heijastele hopeainen kuu, Kuin kuvas minun, kurjan, kyynelistä: Jok' itkunkarpaloon se kuvastuu. Jokainen kyynel, joka silmään kierii, Triumfivaunussaan sun voittoon vie. Kas, kuinka kyynelvirta yhä vierii! Mun tuskani sun maineesi on tie. Äl' itsees mielly, muuten peilinäs Ijäti itkeä saan edessäs. Sulouttas, valtain valtias, ei kieli Voi kertoa, ei ajatella mieli.