Sonetti 31: Sun Silmäs, Joka Puhuu Taivaan Kieltä

Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä Ja jonk' on suhteen mailma voimaton, Mun vietellyt on valanehdon tieltä. Sun tähtes rikon,--sekö rikost' on? Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen Oot jumalatar, sua en kieltää saa; Ei taivaan lempeen koske vala mainen; Sun armos synnistä mun puhdistaa. Valat on herkeä, ja usvaa henki; Kun maahan paistat, päivyt, sätees sun Tään haihduttavat usma=valasenki; Siis jos se rikkuu, syy ei ole mun, Sen vaikka rikon. Viisas valan parhaan Pois vaihtaa paratiisin ilotarhaan.