Sonetti 25: Ne, Jotka Suosimat On Tähtien

Ne, jotka suosimat on tähtien, Kopeilkoot arvostaan ja kunniastaan, Min', arvon vajaa, piiloss' iloitsen, Ett' arvostaa saan muita ainoastaan. Upeilkoot valtain hellikoimat nuo, Kuin kehäkukka päivän paahtehessa, He itse korskallensa haudan luo, Ja maine menee oikun vaihdellessa. Kun urho, jota kilvan kiitellään, Sadasti voitettuaan hukkaa kerta, Pois maineen kirjasta hän pyyhitään, Ja kaikki suuret työns' on tyhjän verta. Mut minä lemmin vaan ja lemmen saan, Ja onness' elän, rauhass' ainiaan.