Sonetti 23: Kuin Ujo Näyttelijä Arkuudessaan

Kuin ujo näyttelijä arkuudessaan Osansa näyttämöllä turmelee, Tai peto, joka liiaks raivotessaan Vihansa vimmaan vihdoin heikkenee, Niin minäi pelolla ja arkailulla Pyhäiset lemmentavat unhotan, Ja lemmen tuskast' olen turraks tulla, Sen taakan alle ihan hervahdan. Nää mykät kirjat selittää ja sanoo, Mit' ikävöi ja hartoo mieleni, Ne myötätuntoa ja rakkautt' anoo Paremmin kuin voi koskaan kieleni. Tajumaan opi tätä kieltä mykkää: Se silmin kuulee, jossa lempi sykkää.