Sonetti 18: Sua Päivään Kesäiseenkö Vertaisin?
Sua päivään kesäiseenkö vertaisin?
Se kauneuden vertailussa hukkaa.
Pianpa kuluu suvi herttaisin,
Ja tuimat tuulet raataa kevätkukkaa.
Välistä päivän silmä tulistuu,
Sen kultatuike usein usviin haihtuu;
Niin, kaikki kauneus loistaa, lakastuu,
Sen puku luonnon vaihdellessa vaihtuu.
Mut sun on kesäs ikivihantaa,
Sun kauneutes on katoomaton ani,
Sinusta kuolo kerskua ei saa,
Sa kuolematon olet runossani.
Maailman sivu, ajoist' aikoihin
Se elää ja sen kanssa sinäkin.