Sonetti 11: Yht' Äkin Kuin Sa Kuihdut, Yhtä Äkin

Yht' äkin kuin sa kuihdut, yhtä äkin Kukoistat niissä, joista erkanet. Sun omaasi on, täältä mentyäkin, Se nuori veri, jota tuhlailet. Näin äly, kauneus pysyy: elon taika, Jot' ilman vanhuus, raihnaus valtais maan. Jos kaikk' ois sinun mieltäs, taukois aika, Ei mailma kestäis sataa vuottakaan. Se, jonk' on rumaks, inhaks luonto luonut, Se hedelmättömänä nääntyköön, Mut kelle enemp' on kuin muille suonut, Se antilahjaans' antiin käyttäköön. Sun luonto teki kuvakseen, siis pitää Sinusta yhä uudet taimet itää.